Muistan aina ne onnelliset lapsuuden ajat kun K\u00e4lvi\u00e4njoen pieness\u00e4 saaressa hoitelin kaniperhett\u00e4 jonka olin saanut hankituksi \u00e4itini suosiollisella avulla. Silloin tunsin niin suurta riemua siell\u00e4 saarella, ett\u00e4 hoivaamisen lomassa lauloin kaikki pyh\u00e4koulussa oppimani laulut. My\u00f6hemmin vartuttuani jouduin opettelemaan kaikki karjanhoitoon ja maatalouteen liittyv\u00e4t ty\u00f6t pienell\u00e4 maatilallamme.<\/p>\n
Sotien j\u00e4lkeinen maatalous oli varsin vaatimatonta hevosaikakautta, elettiin l\u00e4hes oma- varaisesti, karjasta saatiin maito, voi, juustot, lihat ja nahoista jalkineet, v\u00e4llyt, hevosvaljaat ja paljon muuta. Maata viljelem\u00e4ll\u00e4 saatiin leip\u00e4 ja puuroaineet ja pellosta perunat sek\u00e4 juurekset ja karjalle rehut talvea varten. Mets\u00e4st\u00e4 saatiin polttopuut ja tarvepuut joista tehtiin kaikki talossa tarvittava; reet, k\u00e4rryt, rakennukset, huonekalut ja monenlaiset muut, talossa tarvittavat esineet. Rahaakin silti tarvittiin vaatteisiin, erilaisiin ruokatarpeisiin, sokeri ja kahvi olivat ylellisyytt\u00e4, mutta niit\u00e4 hankittiin aina korttiannoksen verran ainakin vierasvaraksi.<\/p>\n
Muistan aina kuinka kovanty\u00f6n takaa \u00e4itini hankki rahaa suuren perheen tarpeisiin. Meill\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n ollut kasviviljely\u00e4 pihapiiriss\u00e4 joenrannassa ja \u00e4iti k\u00e4vi Kokkolan torilla myym\u00e4ss\u00e4 porkkanoita, punajuuria, tilli\u00e4, persiljaa kaalia, herneit\u00e4 ja monia muita lajeja. Illalla kasteen aikana otettiin kasvit maasta kasseihin ja laatikkoon py\u00f6r\u00e4n jopparille ja aamulla varhain piti polkea torille aamu seitsem\u00e4ksi, sit\u00e4 ennen \u00e4idin piti lyps\u00e4\u00e4 k\u00e4sin lehm\u00e4t ja laittaa jotain aamiaista perheelle, ajomatkakin mutkaista ja m\u00e4kist\u00e4 soratiet\u00e4 oli yli kaksikymment\u00e4 kilometri\u00e4. Useimmiten kuitenkin tavarat meni kaupaksi ja \u00e4iti sai tehd\u00e4 tarvittavat ostokset lujalta hankkimallaan rahalla.<\/p>\n
Hyvin nuorena, ennen armeijan aikaa, minulla alkoi kiinnostus kaikkeen vanhaan tavaraan ja perinteeseen ja aloin ker\u00e4ilem\u00e4\u00e4n harrastuksena kaikenlaista taloustavaraa, maatalouskoneita, moottoreita, yleens\u00e4 mik\u00e4 oli k\u00e4sin tehty ja oli monesti hyvinkin huolimattomasti ulos j\u00e4tetty. Usein tuli mieleen kun tavaraa oli kaikki rakennukset t\u00e4ynn\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaikki tulisi olla jossain kaiken kansan n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja siit\u00e4h\u00e4n tulikin ajatus laittaa paikka jossa maaseudusta vieraantuneet ihmiset voisivat palata \u201djuurilleen\u201d. Unelmista alkoi tulla totta, vuonna 1984 aloimme siirt\u00e4\u00e4 vanhoja rakennuksia omistamallemme tontille 8-tien varrelle Kokkolan kupeeseen. Suunnittelimme el\u00e4intarhan ik\u00e4\u00e4n kuin karjapolun varrelle vanhoihin entisajan karjarakennuksiin. Porot, vuohet, lampaat sek\u00e4 monet muut el\u00e4imet asuvat \u201dlapsineen\u201d polun varrella olevissa aitauksissa koko kes\u00e4n ajan.<\/p>\n
Pihapiiriss\u00e4 tepastelevat kissan ja koiranpennut ovat lasten ja monesti aikuistenkin parhaita lemmikkej\u00e4, niit\u00e4h\u00e4n voi hoitajan opastuksella hoitaa ja helli\u00e4, suuri siipikarjaparvi johtajanaan riikinkukko, esitt\u00e4ytyy ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 omalla reviirill\u00e4\u00e4n. Maine ja Effi ponit seuranaan aidan takana Fettu ja Putte possut tulevat toimeen hyvin kesken\u00e4\u00e4n. Karjapihalta l\u00e4htee tie museokyl\u00e4\u00e4n jonka raitilla on kyl\u00e4kauppa, suutarintupa, maitohuone, er\u00e4museo, konemuseo, kivin\u00e4yttely, puusep\u00e4ntehdas, torpanalue sek\u00e4 40-luvun kyl\u00e4koulu jossa voi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 opetella ja muistella entisajan koulunk\u00e4ynti\u00e4. Museokyl\u00e4ss\u00e4 on 1800-luvun hevoskierrolla toimiva meijeri joka k\u00e4ynnistet\u00e4\u00e4n tarpeen mukaan, samoin jauhomylly, joten perustoiminnot kyl\u00e4ss\u00e4 on taattu. Museokyl\u00e4n rakennuksiin ja pihapiiriin on saatu esille l\u00e4hes kaikki vanhat ammatit, joita on kymmeni\u00e4, n\u00e4iss\u00e4 kaikissa on helpompi elvytt\u00e4\u00e4 vanhaa perinnett\u00e4 ty\u00f6n\u00e4yt\u00f6ksien avulla.<\/p>\n
Karhulahdesta tuotu Antintupa on naisten k\u00e4sity\u00f6taiturien paikka. Siell\u00e4 voi kokeilla vaikka matonkutomista tai karstaamista ja kehr\u00e4yst\u00e4, taikka vain istahtaa keinutuoliin ja antaa ajatuksen lent\u00e4\u00e4 niihin \u00e4itien ja mummujen monitaitoisiin askareisiin. Matintalolla voi tutustua lastenmuseoon, 50-luvun kalustettuun huoneeseen, sek\u00e4 radio- ja ompelukonen\u00e4yttelyyn. Lapsia olemme halunneet erityisesti perehdytt\u00e4\u00e4 vanhaan perinteeseen, kaiken vanhan asumisen esittelyll\u00e4, ja onhan paikalle rakennettu entisajan lasten puuhapuistokin, jossa lapset saavat omakohtaisen kosketuksen entiseen leikkikulttuuriin.<\/p>\n
Eniten poikia ja miehi\u00e4 kiinnostaa vanhat autot ja traktorit ty\u00f6v\u00e4lineineen. Sielt\u00e4 alueelta ei poikia helposti pois saa, kun pit\u00e4\u00e4 kymmeniss\u00e4 koneissa kerit\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 ohjailemassa. Viereisess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 oleva er\u00e4polku ja er\u00e4nk\u00e4vij\u00e4n torppa houkuttelee tutkimaan polun varrella olevia entisajan pyyntimenetelmi\u00e4 ja vaatimatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4 pieness\u00e4 torpassa.<\/p>\n
Nyt on toteutunut pitk\u00e4aikainen haaveeni, saada vanha puulaiva museokyl\u00e4\u00e4mme. T\u00e4m\u00e4n vanhan kalastusaluksen avulla tullaan esittelem\u00e4\u00e4n rannikon laajaa laivanrakennus aikakautta menneiden sukupolvien ajoilta. Laivan sis\u00e4tiloihin tulee iso n\u00e4yttely Nooan arkista el\u00e4imineen. Samassa tilassa voidaan pit\u00e4\u00e4 erilaisia tilaisuuksia, kuten erilaisten kerhojen, pyh\u00e4koulujen ym. p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isi\u00e4 aiheeseen sopivissa tiloissa.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n on tultu ja unelmista on tullut tosi. Toivottavasti monikymmentuhantinen vuosittainen matkailijajoukko p\u00e4\u00e4see t\u00e4m\u00e4n rakentamamme alueen kautta tutustumaan siihen esi-isiemme vaatimattomaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja alkutuotantoon.<\/p>\n
Matti Toivonen<\/p>\n
Etusivulle<\/em><\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Muistan aina ne onnelliset lapsuuden ajat kun Kälviänjoen pienessä saaressa hoitelin kaniperhettä jonka olin saanut hankituksi äitini suosiollisella avulla. Silloin tunsin niin suurta riemua siellä saarella, että hoivaamisen lomassa lauloin kaikki pyhäkoulussa oppimani laulut. Myöhemmin vartuttuani jouduin opettelemaan kaikki karjanhoitoon … Continue reading