Mets\u00e4stys on kiinnostanut minua aivan nuoruudestani asti, ensimm\u00e4iset er\u00e4muistot ovat mets\u00e4paltoistamme, Salon ja Pirttisalon kankailta. K\u00e4vimme ty\u00f6ss\u00e4 siell\u00e4, kun raivasimme sinne kyt\u00f6peltoja Pirttinevan laitaan, Myllyl\u00e4\u00e4n. Silloin oli kaikenlaista mets\u00e4nriistaa viel\u00e4 pyydett\u00e4v\u00e4ksi asti, lintu ja ajokoira pyynti oli jo silloin yleisin pyyntitapa, mutta muutamat vanhat pyyt\u00e4j\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t niit\u00e4 vanhoja pyyntimenetelmi\u00e4 viel\u00e4 40 luvun lopulla. Kerran kulkemani polun varrella n\u00e4in pyynniss\u00e4 olevan tinturin ja toisella puolen nevaa my\u00f6hemmin ketun k\u00e4vyn eli k\u00e4p\u00e4l\u00e4laudan. Ketun pyynniss\u00e4 oli yleisesti j\u00e4lkiraudat ja sy\u00f6ttiraudat, my\u00f6s myrkkypyynti\u00e4 harrastivat naapurin vanhat er\u00e4miehet. J\u00e4niksen langat olivat yleisi\u00e4 niiden kulkupaikoilla, ja pikkupojat pyysiv\u00e4t k\u00e4rppi\u00e4 loukuilla ansaitakseen v\u00e4h\u00e4n rahaa omiin tarpeisiinsa. Oravan pyyntilupa jos my\u00f6nnettiin, niin se tiesi pyyntimiehille kiireist\u00e4 aikaa. Marras- joulukuussa oli lyhyt aika p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 jolloin n\u00e4ki ampua, joten se aika piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarkoin hyv\u00e4ksi, iltapime\u00e4ll\u00e4 nyljettiin saalis ja puhdistettiin nahat kuivumaan. Iltat\u00f6it\u00e4 riitti kun viel\u00e4 piti ladata panokset seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten.<\/p>\n
Ollessani noin kymmenvuotias p\u00e4\u00e4sin serkkupoikieni Kaukon ja Laurin kanssa ensimm\u00e4iselle mets\u00e4stysretkelle. Tulin set\u00e4ni Oivan kotiin Toivolaan jo edellisen\u00e4 iltana, siell\u00e4 suunnittelimme retke\u00e4 iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n ja latailimme 16 kal. haulikon messinkisiin hylsyihin uudet panokset. Aamulla varhain s\u00f6imme aamiaisen ja otimme reppuihimme Ainon tekem\u00e4t ev\u00e4\u00e4t. Olimme suunnitelleet retkest\u00e4 Hannij\u00e4rvelle kaksip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, matkaan l\u00e4hdimme Pirtinm\u00e4elt\u00e4 kohti m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4. Hupi koira oli odottanut t\u00e4t\u00e4 reissua varmaan eniten, nytkin se meni menojaan, ei aikaakaan kun alkoi kuulua haukku Pirttiluoman ojan l\u00e4helt\u00e4, siell\u00e4 oli teeri haukussa. Kauko kokeneimpana l\u00e4hti hiipim\u00e4\u00e4n haukulle ja kohta kuului pamaus ja teeri oli koiran hampaissa, Hupi sai osansa kun suolistimme linnun ja matka jatkui. Saimme viel\u00e4 toisen teeren haukusta ja Lauri ampui pyyn, joka pyr\u00e4hti l\u00e4heisen puun oksalle ihmettelem\u00e4\u00e4n nuoria pyyntimiehi\u00e4.<\/p>\n
Hannij\u00e4rven nuotiopaikalle tultuamme laitoimme heti tulet ja keitimme teet, ja s\u00f6imme Ainon tekemi\u00e4 hyvi\u00e4 ev\u00e4it\u00e4. Kiersimme viel\u00e4 j\u00e4rven, jossa oli kyll\u00e4 koppelonpoikue, mutta aina kun hiivimme haukulle linnut karkkosivat jostain syyst\u00e4. Illan tullen aloimme valmistautua y\u00f6paikan valmistamiseen, haimme hakoja, koivunoksia ja sammalta petipaikkaan, joka oli suuren kaltevan kiven kupeessa. Iltanuotiolla kynimme saaliit ja aloimme paistaa niit\u00e4 siin\u00e4 tulen hehkussa, eih\u00e4n se oikein paistunut kunnolla ja viel\u00e4 kun suola oli unohtunut repusta, niin Hupi taisi saada suurimman osan saaliista. Iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 makailimme petill\u00e4 ja pojat kertoivat huimia juttuja is\u00e4ns\u00e4 ja muiden kyl\u00e4n miesten pyyntiretkist\u00e4. Jostain syyst\u00e4 uni ei ollut tullakseen vaikka oli jo se aikakin, ja niin siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 pyyntimiehille tuli koti ik\u00e4v\u00e4. Vaikka oli jo melko h\u00e4m\u00e4r\u00e4 l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n monen kilometrin taivalta kohti Toivolaa. Siin\u00e4 olikin kest\u00e4mist\u00e4, kun vanhempi v\u00e4ki kiusoitteli meit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n keskeytyneen y\u00f6retken takia.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 reissusta j\u00e4i sellaiset muistot, ett\u00e4 suunnittelin oman aseen ostoa jatkuvasti. Eik\u00e4 aikaakaan, kun kuulin jostain, ett\u00e4 Koivukankaan Eevaltilla olisi Orava merkkinen pienari myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Kerroin is\u00e4lle heti t\u00e4m\u00e4n uutisen, ja sain h\u00e4netkin v\u00e4h\u00e4n innostumaan asiasta. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana sitten l\u00e4hdimme py\u00f6r\u00e4ilem\u00e4\u00e4n kirkolle jossa, Elmi ja Edvaltti asuivat kunnantalon yl\u00e4kerrassa. Odotin hartaasti, ett\u00e4 miehet lopettaisivat “ilmoista” puhumisen, ja p\u00e4\u00e4sisimme asiaan, jota varten olimme kyl\u00e4lle tulleet.<\/p>\n
Viel\u00e4 Edvaltti alkoi puhella niist\u00e4 h\u00e4nen nuoruuden ajoista, jolloin k\u00f6yhyys oli kova ja elanto piti hankkia l\u00e4hestulkoon mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Silloin oli mets\u00e4nriistaa joka puolella, ja h\u00e4nkin nuoremman veljens\u00e4 G\u00f6stan kanssa mets\u00e4stiv\u00e4t lintuja ja j\u00e4niksi\u00e4 omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ja paljon Kokkolan kauppiaillekin myyt\u00e4v\u00e4ksi. Viimein Edvaltti meni kamarin puolelle ja toi sielt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi pienarin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Asetta esitelless\u00e4\u00e4n, h\u00e4n avasi aseen tukissa olevan ruuvin, ja irroitti per\u00e4n ja piipun toisistaan, h\u00e4n n\u00e4ytti kovertamansa per\u00e4n sis\u00e4\u00e4n syv\u00e4n uran, jonka oli t\u00e4ytt\u00e4nyt sulalla lyijyll\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tavalla aseesta oli tullut tukevampi ampua, koska ase oli muuten kovin kevyt. Min\u00e4 olin heti valmis tekem\u00e4\u00e4n kaupat, mutta is\u00e4 ehk\u00e4 kiusoitellen, viel\u00e4 empi, mutta kyll\u00e4 se pienari meid\u00e4n mukaan l\u00e4hti, kun hintakin tuntui sopivalta.<\/p>\n
Seuraavana aamuna 16.12.1953 ajoin heti vanhalle l\u00e4\u00e4k\u00e4rinm\u00e4ell\u00e4 olevalle nimismiehelle, kantoluvan hankkimista varten. Siell\u00e4 Uudentalon Anja kirjoitti minulle aseen kantoluvan ja panoksille ostoluvan. Se oli silloin vapaampaa, kun en muistanut numeroita aseesta, Anja kirjoitti vain lupaan pelk\u00e4n Mets\u00e4stysase ja t\u00e4m\u00e4 lupa on viel\u00e4kin minulla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 alkoi sitten kova aseen k\u00e4yt\u00f6n harjoittelu ja ampuma harjoitukset, kaikki naapurin pojatkin olivat t\u00e4ss\u00e4 touhussa innokkaasti mukana. Siin\u00e4 tuli tutuksi pennil\u00e4iset, puolipitk\u00e4t ja pitk\u00e4t pienoiskiv\u00e4\u00e4rin panokset, niist\u00e4 puhuttiin ja niit\u00e4 vertailtiin iltaisin poikajoukossa.<\/p>\n
Siihen aikaan oli erikoisen paljon riistaa, ja ehk\u00e4 huonon marjasadon vuoksi linnut alkoi tulla viljapelloille sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Se oli se erikoinen peltopyynti syksy, minunkin ensimm\u00e4inen. Muistan kun innolla odotin pyynnin alkua, joka oli syyskuun ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4. Viljankorjuun lomassa olin seurannut lintujen k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 peltoja ruokailupaikkoinaan, Huhdan pellot mets\u00e4n keskell\u00e4 olivat lintujen vakituisia k\u00e4yntipaikkoja. Sin\u00e4 ensimm\u00e4isen pyyntip\u00e4iv\u00e4n aamuna her\u00e4sin varhain, otin teen kanssa muutamia \u00e4itini paistamia l\u00e4ttyj\u00e4, latasin reppuni,tarkistin panokset ja suuntasin kohti Huhdan peltoja. Viel\u00e4 oli melkein s\u00e4kki pime\u00e4\u00e4, mutta tuttua tiet\u00e4 osasin hyvin kaurapellon reunaan. Tarkistin hyv\u00e4t ampumalinjat pajupuskan takaa kauraseiv\u00e4s riville, joihin oletin lintujen tulevan. V\u00e4hitellen aamu alkoi valkenemaan ja lintujen tulo l\u00e4himets\u00e4n puihin kuului, kun istuivat niihin. Viimein rohkeimmat linnut lensiv\u00e4t pellolle, toiset suoraan seip\u00e4\u00e4lle, toiset alas varisseita jyvi\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Moneen kertaan yritin t\u00e4hd\u00e4t\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 ruokailevaa teerikukkoa, mutta oli viel\u00e4 liian pime\u00e4\u00e4, ajattelin ottaa varman p\u00e4\u00e4lle. Seurasin mielenkiinnolla et\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 kahden teerikukon ottelua, ehk\u00e4 ruokapaikasta tai l\u00e4hell\u00e4 olevista naaraista.<\/p>\n
Kun jyv\u00e4 alkoi n\u00e4ky\u00e4 hahlosta, kohdistin pienarin kohti seip\u00e4\u00e4n nokassa ruokailevaa ukko teert\u00e4. J\u00e4nnitti kovasti, mutta viimein sain sihdin kohdalle ja laukauksen j\u00e4lkeen huomasin teeren r\u00e4pik\u00f6iv\u00e4n seip\u00e4\u00e4n juurella. Se oli el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4inen saalis, samana aamuna ammuin pari muuta, koppelon ja ukkoteeren. Kyll\u00e4 oli miehek\u00e4s olo, kun astelin kotiin lintu nippu repun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 roikkuen, ja kotiin tullessa sain suurta arvonantoa kotiv\u00e4elt\u00e4ni saaliini johdosta.<\/p>\n
Matti Toivonen<\/p>\n
Etusivulle<\/em><\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Metsästys on kiinnostanut minua aivan nuoruudestani asti, ensimmäiset erämuistot ovat metsäpaltoistamme, Salon ja Pirttisalon kankailta. Kävimme työssä siellä, kun raivasimme sinne kytöpeltoja Pirttinevan laitaan, Myllylään. Silloin oli kaikenlaista metsänriistaa vielä pyydettäväksi asti, lintu ja ajokoira pyynti oli jo silloin yleisin … Continue reading